Toissapäivänä, se oli iltaa... varmaan jotain seitsemää. Isäntä korjaili (korjaili ja korjaili, katsoi ovenkahvasta vain jotain ihme mutteria jonkun tyhmän asian takia) ovenkahvaa. Juoksin katsomaan, tarvisiko hyvä ystäväni lauman johtaja apua. Sitten koitti minun aikani, isäntä avasi oven apposen auki ja katsoi toimiiko kahva taas. Juoksin varovaisesti ulos. Istuuduin laatoille ja katselin ympärilleni. Unelmani oli tapahtunut, olin vapaana ulkona. Tietysti pikku-emäntä hätääntyi ja haki maailman lelut ja karkit houkutellekseen minut kotiin. Leluista en niin nyt jaksanut välittää, mutta karkit... kuka vastustaa karkkeja ♥? Tietääkseni, ei kukaan! Juoksin karkkien perässä jo terassille, pikku-emäntä kannoillani. Tiesin sen olevan virhe! -Samassa pikku-emäntä tempaisi minut syliin ärtyneenä järkytyksestä ja kantoi minut sisälle. Veti oven kiinni, päästi minut sylistä ja mutisi jotain. Onneksi minulle annettiin lopussa vielä muutama karkki, sillä jotkut menivät hukkaan.
Mutta unelmani vapaudesta karitui. Tyhmää! Miten ihmiset voi olla niin tyhmiä, ettei päästä mua ulos vapaasti!?!? Epistä, muut onnelliset kissat pääsevät ulos vapaasti, niin ettei naru koskaan lopu. Sietämätöntä käytöstä!!!
Ulkona oli kuitenkin aika kylmä, ja täällä sisällä ihanan lämpimä! Mutta oisi ollut hauskaa leikkiä pihalla, vapaana...
Kai se on pantava nukkumaan, ja unelmoimaan uudesta retkestä ulkona...
Heippa!!
VastaaPoistaMiten sä uskalsit, mä en koske tassullakaan ovesta eteenpäin jos mulla ei oo lupaa!! WOWW!!!
Minä olen ihan hämmästynyt! Sä oot tosi ROHKEA!!
Annankin 4 hurraa huutoa Mantalle:
HURRAA, HURRAA, HURRAA,HURRAA!!!!
Terveisin: Hämmästynyt koira!
Lilo: Kissan on tehtävä se mikä on kissan tehtävä. Ja tällä kertaa tehtäväni oli uskaltautua ulos ilman tyhmiä remmeleitä. Koirilla ei ole niin paljon tehtäviä kuin kissoilla :) Kiitos hurraahuudoista Lilsku ♥
VastaaPoistaYou are always my friend.. maybe?