Adventti

Hyvää adventtia jokaiselle kissan orjalle, ja kissoillekkin! Tänään on siis ensimmäinen adventti. Samalla se on myös minun ensimmäinen adventti. Vau!

Eilen iso-emäntä hommasi jotkut tyhmät joulukoristeet. Olin aivan sekaisin, sen kyllä kestin kun pöydille laitettiin joulutonttuja ja punaisia kynttilöitä, mutta sitten kun helisevät kristallilamput vaihdettiin outoihin, metallisiin rumiluksiin...! En voinut enää leikkiä lampuilla, mrr!

Tässä sitä ollaan, tämän metalli rumiluksen alla. Miten voin nyt kuluttaa energiaani ennen nukkumaanpano aikaa, jolloin köllähdän tähän?

Aamulla hypin leivinuunin päälle, ja sieltä alas. Oli keksittävä jotakin, mitä jaksaisi tehdä ainakin puolituntia ennenkuin laittaisi kolmanneille aamutorkuille. Keksinkin tiputtaa pikku-emännän tekemää enkeliä uunin ikkunalaudoilta. Mutta iso-emäntä tuli paikalle mylvien kuin joulun pahin joulupukki houhottaen "Hyvää joulua, hyvää joulua!"... tässä sitä edelleen mietitään mitä tehdään seuraavaksi. Onko ideoita?

Paperikalan ohjeet

Kehrääviä uutisia, kaikki eilisestä postauksesta innostuneet voivat nyt tehdä paperikalan näillä Mantan kalaisilla ohjeilla!

1. Tarvitsen neliön muotoisen paperi palan. Taita kulmat ensin yhteen. (Kuva alhaalla)

2. Käännä kulmat  kolmion alapäähän. Niin että siitä tulee tämän näköinen:

3. Taita lärpäkkeiden alapäät yläkulmaan. [Kuva alhaalla]

4. Taita lärpäkkeiden sivut näin:

5. Käännä alhaalla oleva lärpäke (ylempi puoli) ylä lärpäkkeen päälle näin: [Alhaalla kuva]

6. Laita lärpäkkeen taitto hyvin, ja käännä vielä lärpäkkeestä alaosa näin:

7. Työnnä käsi taitteen sisään ja avaa. (Kuva alhaalla)

8. Leikkaa paperikalan puoliväliin viilto.

9. Taita leikattu lärpäke toiseen päähän [Helpotus on alhaalla]

10. Taita lärpäkkeen takapuoli vielä taitetun lärpäkkeen päälle näin:

11. Avaa lärpäke, ja siitä pitäisi tulla pyrstö. Piirrä silmät, ja halutessasi suu. Voit myös koristella värikynillä kalan, tai tehdä kalan myös kartongista. Tältä näyttää valmis kala:

Ohjeet ja kuvat olivat orjien ottamia ja tekemiä. Toivottavasti jokainen kissan omistaja ymmärsi nämä ohjeet! Mutta koristelkaas ihmeessä kalanne hienommin kuin me... meidän kala on vähän rumilus. Värillinen kartonki on varmaan kaiken A ja O, jos haluaa huolitellun kalan :)

Uusi kissablogi on tullut myös maailmaan, se on Maisan blogi. Maisan blogissa kirjoittele nelivuotias kissanarttu nimeltä Maisa. (Minun kisukamuni, tietty!) Maisa tykkää mm. leikkiä, syödä, nukkua ja kirjoittaa kuulumisia blogiinsa. Maisan eka teksti on jo niin kiva ja huumorintajuinen, että eikun sinne tassuttelemaan lukijaksi ja pari kommenttia kirjoittamaan.

Ekologiset kissanlelut Osa 1

Olen kehitellyt jokaiselle kissalle Ekologiset kissanlelut. Kaikki kissat tykkäävät varmasti näistä leluista, ja niitä saattaakin löytää ohikulku matkalla ruokakupin luo! Helppoa kuin mikä!

Ensimmäinen ekologinen leluni on: vessapaperi rulla!

Ei kannata olla väärässä paikassa väärään aikaan. Silloinkun vessapaperi loppuu, anelet vain kiltisti rullan itsellesi. Ekologista, mutta pian lelu saattaa löytyä rikkinäisenä olkkarista.

Toinen ekologinen kissanlelu on: Hiuspompula!

Pompuloita ainakin meillä löytyy joka paikasta. Siellä sun täällä, pöydällä ja kirjahyllyssä. Riskeeraan kauniit käytöstavatkin tämän takia. Hyppään hakemaan leluni pöydältä, jos se sinne on kerran jätetty.


Kolmas ja vimppa ekologinen leluni on: Paperi kala!

Paperikala on hauska lelu, kuin ihmiselle ja kissalle. Ihminen tekee tämän hauskan kalan käsin paperista esim. vanhasta sutatusta kauppalapusta. Älkää hyvät ihmiset laittako kauppalappujanne nyt enää roskiin, tehkää niistä kala. (Kalan ohjeet tulee huomenna!)

Unelma vapaudesta kariutui!

Toissapäivänä, se oli iltaa... varmaan jotain seitsemää. Isäntä korjaili (korjaili ja korjaili, katsoi ovenkahvasta vain jotain ihme mutteria jonkun tyhmän asian takia) ovenkahvaa. Juoksin katsomaan, tarvisiko hyvä ystäväni lauman johtaja apua. Sitten koitti minun aikani, isäntä avasi oven apposen auki ja katsoi toimiiko kahva taas. Juoksin varovaisesti ulos. Istuuduin laatoille ja katselin ympärilleni. Unelmani oli tapahtunut, olin vapaana ulkona. Tietysti pikku-emäntä hätääntyi ja haki maailman lelut ja karkit houkutellekseen minut kotiin. Leluista en niin nyt jaksanut välittää, mutta karkit... kuka vastustaa karkkeja ♥? Tietääkseni, ei kukaan! Juoksin karkkien perässä jo terassille, pikku-emäntä kannoillani. Tiesin sen olevan virhe! -Samassa pikku-emäntä tempaisi minut syliin ärtyneenä järkytyksestä ja kantoi minut sisälle. Veti oven kiinni, päästi minut sylistä ja mutisi jotain. Onneksi minulle annettiin lopussa vielä muutama karkki, sillä jotkut menivät hukkaan.

Mutta unelmani vapaudesta karitui. Tyhmää! Miten ihmiset voi olla niin tyhmiä, ettei päästä mua ulos vapaasti!?!? Epistä, muut onnelliset kissat pääsevät ulos vapaasti, niin ettei naru koskaan lopu. Sietämätöntä käytöstä!!!

Ulkona oli kuitenkin aika kylmä, ja täällä sisällä ihanan lämpimä! Mutta oisi ollut hauskaa leikkiä pihalla, vapaana...

Kai se on pantava nukkumaan, ja unelmoimaan uudesta retkestä ulkona...

Juoma-automaatti

Aloin tässä eilen pohtia, sitä juoma-automaattia. Mitä sillä tehdään? Miksi sitä tarvitaan? Ei kaikilla suinkaa ole juoma-automaattia, ei ainakaan meillä... tai niin ainakin aluksi luulin!

Mutta löysinkin kodistamme juoma-automaatin, hurraa! Tulipas sekin löydettyä, kun alamaiset pesivät arvokasta Nalle Puh -kuppiani. Miksi enää täytyisi juoda vanhanaikaisista kupeista, jos kerran juoma-automaatitkin on keksitty? Raikasta vettä ainiain, juoma-automaatista. Toivottavasti sinäkin näytät kisullesi tien juoma-automaatin luo!

Mantan käsityö-tunti

Olen valmistellut käsityö-tuntiani. Oppituntini sopii kaikille kissoille, oli se maatiainen taikka siamilainen. Tämäkin hännätön Manx-kissa osaa tämän homman, tietysti olenhan ope!
Tunti alkaa!

Tällä tunnilla opettelemmekin virkkausta. Hyvät eläimet ja orjat, näin opettelette virkkaamista ja opitte virkkaan oikein!

1.  Näin otatte virkkuutyönne tassuihin, painatte asennon mieleen (siis oikeaan tassuun pieni lenkki kynnen ympärille ja toinen tassu vapaaksi pitämään lankaa oikeaoppisesti).

2. Pidätte lankaa oikein kädessänne ja alatte vetämään suulla ensimmäistä silmukkaa. Teette kynnen ympärille lenkin, ja lankaa suuhun, vähän vetoa ja tadaa! Näin se käy!

3. Ja jos tulee brobleemia, se on vähän niinkuin voi voi, mutta uudestaan vain rohkeasti yrittämään. Niinkuin mäkin tein. Vartin harjoittelin ensimmäisen silmukan tekoa, mutta kyllä se siitä. Katsokaas tuossa minulla on jo ensimmäiset silmukat  sytyt tehty!

Virkkuukoukulla virkkaaminen onkin sitten ihan asia erikseen, voimme harjoitella koukun käyttö alkeita jos haluatte. Koukun käyttö on oikeastaan ihan helppoa, kunhan sen oppii oikein. Nuo alamaiset kun käyttävät koukkua väärin, ei sitä tassuissa pidetä vain ihan suussa. Opetus alkakoon:

Virkkuukoukku suuhun ja tassulla vähän painoa ettei heti ensimmäiseksi koukku lipsahda huti.

Näin se käy, katsokaas minkalaisen pannulapun olen jo saanut aikaseksi! Koitappa sä!

Lyhennetty pikku-emännän versio minun käsityö-tunnista:

" Aloimme iso-emännän kanssa tehdä käsitöitä. Niinkuin yleisesti kissat, myös Manta tuli katselemaan touhujamme ja innoistui siitä että langat heiluivat sinne tänne. Lattialle se veti minun virkkuutyön lankoja ja alkoi leikkiä niillä. Kynsien ympärille se teki silmukoita ja sai jopa aikaimoiset sytyt lankaan. Ja sen jälkeen kestikin hetkisen saada ne selvityksi... lopussa Manta nukahti peiton päälle ja jätin hetkeksi työni Mantun viereen, ja tämä tuholainen puri virkkuukoukkuakin! "

Väärinkäsitys, ikinä nuo tomppelit eivät tajua mitä yritän kertoa! Opetin niille oikean tavan käyttää virkkuukoukkua, ja että sormivirkkaus on kivempaa kuin virkkuukoukulla virkkaaminen. Tätä mieltä tämä katti on, ja pysyykin!

 Lopuksi virkkaaminen riitti, ja opekin laittaa nukkumaan. Tee sinäkin niin, pieni lepo kovan työn ja opettelun jälkeen on hyvä juttu. Nukahdinkin hetkisen, mutta nousin sitten katsomaan Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa kun emännätkin ryntäsivät sitä katselemaan.

Hiirijahti

Tykkään jahdata hiiriä, myöskin laserhiiriä. Meillä kun tuo palvelija väki ostivat kolme Mjau-kissanruoka pakkausta saivat kaupan päälle myös ilmaisen laserhiiren. Tällä laserhiirellä tykkään leikkiä aika rajujakin leikkejä illalla. Se on tosi hauskaa, voisin leikkiä sillä viikon!

Kyllä tympäsee kun hiirtä ei saa ikinä kiinni! Vaikka kynsin ja hampain iskisi laserhiireen se ei vain hievahdakkaan, jatkaa vain myllertämistä matossa. Mrrr! 

Kyllä minä joskus näytän kynteni sille hiirulaiselle! Ei kukaan selviä hengissä Mantan kanssa!

Vettä?

Huomenta! Jopas nukuin makeasti viime yön. Nukuinkin pikku-emännän jalkopäässä suurimman osan ja sen toisen osan nukuinkin olkkarissa. Nukuitteko te hyvin? Nyt jaksan leikkiäkkin ja remuta vähän aikaa. Mutta, mitäs sitten tämä meinaa? Vessassa lorisee vettä?

Wautsii, katsokaapa hanasta tippuu vettä! Isäntä, tuuppa kattoon!!

Vesihanasta tippuu jotain, siitä valuu jotain kirkasta nestettä! Help!!

Tykkään temmeltää vedessä. Mutten kuitenkaan ikimaailmassa menisi uimaan veteen. Tai no kyl mä sitä kerran harkitsin, kun käytiin lenkillä pururadalla ja pururadan reunassa oli aikamoinen lätäkkö! Mulle juuri sopivan kokoinen uima-allas. Mutta ei ne päästänyt mua kastelemaan tassujani, sillä matkaa vielä oli jonkunverran käveltävänä. Hmp... Kodarin hanalla on kiva leikkiä, joskus jos vettä valuu hanasta, juon siitä vähän. Ja sit leikin vedellä.

Jäätelöä, jäätelöä!

Tiedättekö te miksi maa on niin kylmä ja tassut paleltuvat? Eilen kysyin sitä teiltä, ja sain vastauksenkin... en kyllä kommenteissa, mutta itse pikku-emännältä! Suomeen on tulossa tolvi. Siis tolvi! Tolvella on kylmää, ja on pakkast.. pakasta? Aijaa, siis se on talvi ja pakkasta. No siis Suomeen on tulossa talvi. Tel... talvella on kylmää ja on pakkasta. Huh! En olekkaan ennen kuullut talvesta! Aamulla ikkunasta näin jopa jotain valkoista mönjää millin verran maan päällä. Nyt en käsitä sitä. Kuka likasi maan?

Mutta eilen olin niin.. niin julmasti tyrmistynyt siitä että nuo alamaiset söivät jäätelöä, enkä minä saanut sitä! Iso-emäntä leikkasi jokaiselle pikkuisen palan Viennetta jäätelöstä, njams! Sitten hän tulikin vain kolme kuppia kädessään kävellen suoraan isännän, ja sitten pikku-emännän luo antamaan kupit. Entä minun vuoro? Ei, sitä ei tapahtunut. Minun vuoro ei tullut. Istuin tuolin nojan päällä katselemassa ulos, pikku-emäntä söi tuolilla jäätelöä. Olin vain niin kade! Katsoin jäätelökuppia ja sitten tassuttelin varovasti pikku-emännän viereen ja nuuskaisin jäätelöä. Pikku-emäntä, hyvin tomppelina, heilautti kättään ja siirsi jäätelökuppiaan ja sanoi "Älä syö mun jätskiä!". Loukkaannuin ja hyppäsin tuolilta, kävelin kodinhoitohuoneeseen ja kävin syömässä minun muonaa. Tulin kodarista nuolien suupieliä, ja näytin tyhmille kuka viimeseksi nauraa! Lopuksi iso-emäntä yritti antaa minulle jätskikuppia, mokomakin!! En minä nyt enää sitä halua, halusin silloin. Pikku-emäntäkin yritti minulle tuppuuttaa jäätelöä, mutta ei, kävelin kupin luota pois ärtyneenä. Mokomia!

Luulitko että menee läpi!? Söisin suklaajäätelön sun kupista, nuo tähteet!?!? Ei kelpaa!

Oletteko nähneet muuten pienet muutokset blogissani? Tein niitä iltapäivällä.

• Tekstin lopussa oleva "Luin, En lukenut" ruksitushomma.
• Tekstin otsikko muuttui pikkiriikkisen jännittävämmäksi. Modernia!
• Sivupalkissa oleva kysely.

Mitä pidätte? Ajattelin että tykkäisitte vähän muutoksista. Mutta taidan lähteä tästä pidemmittä puheitta nukkumaan sohvan selälle, itseasiassa istunkin siellä jo... Pikku-emäntä vain kirjoittaa blogiin, minä selostan!

Toimiton torstai

Koko viime yön reuhasin ja yritin maukuakkin orjille, jotte he nukkuisivat pommiin ja eivät ehtisikään töihin tai kouluun. Mutta ei, ei tukahdustakaan, vasta kuin leikin pikku-emännän kirjotuspöydällä kynsisaksilla. Oma vika, mitä jättivät nekin siihen houkutukseksi! Kuitenkin pikku-emännän suusta kuului karjuntaa, ja jotain torumisen tapaista... Juoksin sitten keittiöön jatkamaan jännää leikkiäni! Leikin nimi oli hiiri ja kissa, paras leikki! Sillä löysin yhdeltätoista hiirenkin jostain sohvan uumenista! Onnen potku. Mutta torstai oli sitten todellakin, toimiton torstai.

Aamulla haukottelin makeasti, enkä ollut kuva tuulella. Se tietysti oli salaman vika, salama osuu niin keljusti silmiin. Istahdin keskelle keittiötä, ja katsoin vain kuinka ihmiset popsivat aamupöperöt. Samalla tuli mietittyä, että ihmiset eivät syö yhtään samanlaista ruokaa kuin me. Minun aamupala on Latz -liharuokaa, mutta sitten päivällä syönkin jotain Royal Canin pentumuonaa. Onneksi aikuistenpöperöitä ollaan ostelemassa, kunhan pentupöperöt loppuvat. Siksi yritänkin syödä pöperöni nopeasti. Kaksi ruokaa meitä yhdistää, nimittäin kinkku ja maito.

Sitten lähempänä ihmisten töihin lähtö aikaa aloin ottamaan pikaspurtteja, olkkarista makuhuoneeseen ja makuhuoneesta olkkariin jne. Sitten rauhoituin ja menin märän saunatakin taakse, ettei kukaan näkisi minua.

Pitäiskö tota palloa tökkiä... emmä nyt tiiä jaksaako tässä.

Hämärähommia, hämärähommia... Huoo!

Onneksi iltapäivällä pikku-emäntä tuli kotiinkin ajoissa, ja pääsin melkein heti ulos. Pikku-emäntä pelasti torstaini! Vielä sitä hetkeä olen odottanut, milloin pääsen vapaasti ulos. Nyt kun olen remmillä kiinni, mutta tuo se hetken vapauden tunnetta siihen asti kun viisimetrinen naru loppuu leikin temmellyksessä. Noin kaksikymmentä minuuttia olin ulkona ja sen jälkeen pyysin sisälle. Sisällä leikin kymmenen minuuttia ja sitten lähdin katselemaan ulos. Siellä näkyikin lintuja! Aloin vaanimaan näitä pikkuisia riiviäisiä tarkkasilmäisesti, korvat luimissa ja häntä pyörien.



Sä lintu siel, pidä varasi tai naapurin kolli ja minä saamme sinut pian kiinni!

Onneksi pikku-emäntä ymmärsi käskyni, ja puki minut valjaisiin ja lähetti minut ulos. Maukaisin nimittäin kiltisti ikkunan edessä, niinkuin ensimmäisestä kuvasta huomaa. Aika karuja kuvia? Kolmen maissa pääsin vimpoille valjasteluretkille pururadalle. Sellainen pikkuinen lenkki vain, mutta siinä jo tassut paleltuivat. Olen huomannut että luonnossa jotain alkaa tapahtua, ilma kylmenee, tassut on jäässä ja nokanpää on ihmisillä punainen. Mitä tämä tarkoittaa? Onko jääkausi iskenyt Suomeen?

P.S. Kiitos uusista lukijoista ja kommenteista joka iikalle.



Pipi massussa!

Kollikissat, jos kiinnostuitte eilisestä tekstistäni ja haluasitte tavata minut voimme olla vain kavereita! Olen yrittänyt tottua tähän kummalliseen ajatukseen, etten voisi tehdä pentuja. Onko sellaisia kissoja nyt edes olemassa, jotka eivät tee pentuja? Taidan olla ensimmäinen! Kissat on luotu elämään pitkän ajan, nyt sukuni loppuu tähän. En salli tätä! muutenkin ulkonakin paleltaa joka hetki, kun massusta puuttu mahakarvat. En mene enää ikinä sen eläinrääkkääjän luo, nuo orjat kutsuvat kai niitä eläinlääkäreiksi. Ne tekivät sen, ne!

Se oli kauhea aamu, kauhea päivä!

Ai että mikä!? Kehtaat kysyäkkin!

Leikkauspäivä!

Sinä kauheana päivänä minut leikattiin. Iso-emännän tyttö, siis pikku-emäntä saatteli minut autoon asti. Jouduin olemaan siinä häkissä, iso-emäntä tuolta huutelee että se on joku kuljetusboxi. Se on vielä kuulemma todella kätevä, oisi voinut tapahtua vahinko jos sitä boxia ei oisi ollut. En minä nyt pissaisi housuun! Ai... sellainen vahinko, että hyppäisin kuskin päälle ja tulisi kolari. Huoo, tomppelit! Miksi ihmeessä sellaista tekisin, korkeintaan juoksisin penkin alle piiloon etten joutuisi sen rääkkääjän luo. Mutta boxiin jouduin!

Muutaman hätähuudon huusin etupenkille, muttei tämä ihminen sitä edes kuullut. Puhui omiaan! Radiokin pauhasi kovalla, lopulta silti nukahdin hädänhuutoihini. Minut vietiin lääkäri asemalle, ja jätettiin sinne. Jäin yksin kauheaan häkkiin odottelemaan perhoset vatsassa, milloin joku pistäisi minuun super-pitkän piikin!

...lääkäri tuli, pisti ja sitten en enää muista. Seuraavaksi heräsin häkistä ja monet kasvot olivat edessäni. Iso-emäntä tuli hakemaan minut loppujen lopuksi. Kotona ei ollut ketään, mutta parin minuutin kuluessa pikku-emäntä tuli kotiin ja kaveritkin matkassa. Onneksi se vain oli pikku-emännän yks kamu. Isäntäkin lopuksi pääsi tulemaan.. aah, mietin vanhoja aikoja. Nämä tomppelit saavat kiittää onneaan, ettei minulle jäänyt mitään traumoja!

Nyt massusani ei ole mahakarvoja, kiltisti yritän odotella niitä. Viikon olen jo odotellut, muttei mitään ole tapahtunut. Kärsivällisyys alkaa jo loppua. Mutta odotan silti, kärsivällisesti, sillä alkaa olla jo niitä ikävä. Joskus pesen haavan ettei se vain tulehdu tai hygieeni syistä, tarkka kissa kun olen!

Lopuksi kuva vielä karvattomasta massustani!

...mut kyllä se menee touhutessa

Ja mielipiteeni asiasta, siis siitä ettei minulla ole karvoja. Palvelijakunta yrittää vain lohdutella epätoivoisesti, et kyl ne karvat kasvaa. Ei auta!

P.S. Tiedättekö miten saisin blogini googleen? Jos kirjoitan siis googleen että Mantan blogi, miten se löytyisi. Ainakaan vielä sitä ei löydy, mutta jotkut sanovat että pitää vain odottaa. Onneksi blogini kuitenkin jostain löytyy...

Tervehdys sinulle!

Heissan! Mä oon siis Manta! Olen teini-ikäinen kissuli täältä jostain.. Ikäni onkin nyt 6 kuukautta ja puoli vielä päälle. Nimeni tulee jostain siitä, kun kuulemma "vanhan aikaiset" nimet ovat näiden palvelijoiden suosiossa. Tämä on kuitenkin blogini, TERVETULOA!

Omistajiani kutsun täällä pikku-emännäksi ja iso-emännäksi. Vihdoin pääsinkin tänne naputtelemaan blogiani! Tätä kauan odotettua aikaa olen joutunut odottelemaankin jo tovin. Mutta vihdoin ja viimein sain iso-emännän suostuteltua pikku-emännän kanssa aloittamaan blogin.

Panenkin pari kuvaa tästä tulemaan, saattepa nähdä minkälainen minä olen!

Iso-emäntä leikittää minua, lempihiirelläni tietysti! Rakastan hiiriä, kumma ne eivät kuole!

Etkö halunnutkaan lähikuvaa? Kysyin minä kun pikku-emäntä murjotti että tulin liian lähelle kameraa. Huooh, ihmiset!

Voisitteko myös liittyä lukijoiksemme? Hyvää loppuiltaa teille arvokkaat kissanpalvelijat! Muistakaas antaa kissoillenne aamulla aamupöperöt, etteivät ne suutu. Palaan huomenna blogini pariin.