Siinä katselin ja yritin auttaa. Joutilaana oleminen on tylsää... yleensä se on herrasväen puuhaa, töllöttää telkkua ja antaa minun rauhassa puuhata omiani. Nuuskia, hyppiä pöydälle toisessa huoneessa (jolloin tietenkään herräsväki ei näe) ja joskus riehua. Huomasin että yhdessä kivassa pikkuisessa tuolissa oli pikku-emännän kaulahuivi. Siinä oli paljon hapsuja! Otin hapsusta kiinni, ja repasin oikein kunnolla, ja voimalla. Mutta tämä mötky ei liikkunut minnekkään!
Eikä se sitten halunnut lähteä minnekkään! Tyydyin sitten joutilaana olemiseen, ainakin vähäksi aikaa. Katsoin kuinka he lastasivat vaatteita takaisin hyllyille, ja pikku-emännän huoneessa oli sellainen kauhea vaatekasa, jota kävin nuuhkaisemassa. Just... ei mitään tekemistä, edes kissalle?! Sitten laukoin vähän aikaa, ihan vain sen takia - ettän halusin tehdä jotain. Siinä melussa ei pystynyt edes nukkumaan. Onneksi pian kaikki vaatteet olivat takaisin hyllyillä, ja lähdin tarkistamaan hyllyjä...
Tuleeko tähän vielä lisää vetoketjullisia paitoja? Haluasin vähän pehmeämpää, jotta saisi nukkua lämpimällä... lisätkää vaikka tähän sen punaisen lämpökerraston!
Loppupäivän olenkin sitten nukkunut, leikkinyt, ollut ulkona sekä kerjännyt rapsutuksia palvelijakunnalta. Nyt meen jaktaan unija, öitä.. huooh..